Tekla

Kristikunnan ensimmäinen naismarttyyri oli pyhä Tekla (kreikaksi: Θέκλα / Thekla), joka tunnetaan myös nimellä Tekla Ikoniumilainen (Iconiumilainen), apostoli Paavalin seuraaja, jota kidutettiin ja vainottiin Kristuksen tähden. Hän julisti ja opetti ihmisiä aivan kuin hän olisi ollut yksi kahdestatoista apostolista.
Pyhää Teklaa kutsutaan ensimmäiseksi naismarttyyriksi (protomarttyyriksi) ja hänellä on myös arvonimi apostolien vertainen.
Pyhän Teklan luostari, Deir Mar Takla, Maaloulan kylässä on Syyrian kuuluisimpia pyhiinvaelluskohteita.

Mikael Tsernigovilainen

Pyhä marttyyriruhtinas Mikael Tšernigovilainen (venäjäksi: Михаил Черниговский, n. 1185-1246), joka tunnetaan myös nimellä Mikael (Mihail) Vsevolodovitš (venäjäksi: Михаил Всеволодович) oli Rurikin dynastiaan kuulunut Venäjän ruhtinas, Kiovan suurruhtinas ja eräiden muidenkin nykyisten Venäjän ja Ukrainan alueiden ruhtinas.
Hänen tyttärensä pyhittäjä Jefrosina Suzdalilainen (muistopv. 25.9.) ja pojanpoikansa, pyhä ruhtinas Oleg Brjanskilainen (muistopv. 20.9.) ovat kanonisoidut myös pyhien joukkoon kuuluvaksi.
Pyhä marttyyriruhtinas Mikael Tšernigovilainen tapettiin yhdessä uskollisen pajarinsa Feodorin kanssa uskonsa tähden mongolien toimesta vuonna 1246 (joidenkin lähteiden mukaan 1244). Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Mikael Tšernigovilaista aina vuosittain syyskuun 20. päivänä, samana päivänä kuin hänen pojanpoikaansakin.

Messinki ikoneja ja muitakin kuvia

Messinkiset pienet ikonit ovat yksi keräilijöiden kohde.

Nämä ova pieniä ja osa on tarkoitettukin kaulakoruihin.

Messinki on kaunis materiaali (minun mielestäni).

Se muuttuu ajan myötä väriään mutta ei haittaa, patina

kaunistaa sitä. Jos olisikin liian kiiltävä tulisi mieleen

ettei se ole aito.

Messinkiristit ovat kauniita, minullakin on sellainen.

Siinä on vaan sellainen vika, että se värjää vaatteet

vihreällä mutta eihän sitä ole pakko kaulassa pitää, sen

voi laittaa jonnekin muuallekin, mullakin niitä roikkuu missä

milloinkin.



Joakim ja Annan -päivä 9.9.



Vanhurskaat Joakim ja Anna olivat Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian vanhemmat ja siis samalla Jeesuksen isovanhemmat.

Pyhä Joakim kuului Juudan sukukuntaan ja polveutui suoraan kuningas Daavidista. Anna oli pappi Matthanin tytär ja kuului Leevin sukukuntaan, kuten ylipappi Aaron. Matthanilla oli kolme tytärtä: Maria, Zoia ja Anna. Maria oli naimisissa Betlehemissä ja synnytti Salomen; Zoia oli myös naimisissa Betlehemissä ja synnytti Elisabethin, pyhän Johannes Edelläkävijän äidin; ja Anna oli naimisissa Nasaretissa Joakimin kanssa ja vielä vanhoilla päivillään synnytti Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian.

Joakim ja Anna olivat olleet naimisissa jo viisikymmentä vuotta ja heidän avioliittonsa oli lapseton. He elivät hurskaasti ja hiljaisesti käyttäen ainoastaan kolmanneksen tuloistaan itse, antaen toisen kolmanneksen köyhille ja viimeisen kolmanneksen temppelille, eikä heiltä itseltään silti puuttunut mitään. Kerran, kun he olivat jo vanhoja ja olivat Jerusalemissa uhraamassa Jumalalle, ylipappi Isaskar nuhteli Joakimia: ”Et ole sen arvoinen, että voisit uhrata Jumalalle noilla lapsettomilla käsilläsi.” Toiset, joilla oli lapsia, tönivät Joakimia temmaten hänet röyhkeästi pois. Tämä murehdutti suuresti kumpaakin iäkästä vanhusta ja he menivät raskain sydämin kotiinsa

Gootti enkelit

Goottienkeleitä,

ns. hautausmaaestetiikkaa, joka alkoi Britanniasta noin 70-luvun

lopulla, yhdistetään lähinnä goottirockiin yms.

Kauhua ja kuoleman romantiikkaa.

Mustavalkoiset enkelit ihan kauniita, osin surullisia.

Fakta:

Alun perin gootit olivat itägermaaninen kansa, joka vaikutti merkittävästi Rooman valtakunnan tuhoon. Goottialakulttuurin yhteys tähän muinaiseen kansaan on pelkästään välillinen ja kielenkäytöllinen. Joissain piireissä ”gootti” tai ”goottilainen” nimittäin muuttui halventavaksi nimitykseksi: renessanssin ajan italialaistaiteilijat katsoivat olevansa roomalaisten seuraajia ja siksi pitivät Rooman hävittäneitä gootteja hävityksen ja barbarian synonyyminä. Kristinuskon levitessä Euroopassa gootit kuvattiin myös kielteisessä merkityksessä pakanakansana. Renessanssin taiteilijat alkoivat kutsua halveksimaansa keskiaikaista arkkitehtuuria jälkeenpäin goottilaiseksi arkkitehtuuriksi. Sitä pidettiin epämuodikkaana silloisen klassisen arkkitehtuurin rinnalla. Käsite vakiintui ja neutralisoitui yleisesti gotiikan taidekauden nimeksi.