sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Epimakhos Egyptiläinen

Pyhä Epimakhos Egyptiläinen (myös: Epimahos Aleksandrialainen) oli kotoisin Egyptistä. Hän asui pitkään yksinäisyydessä Pelesium-vuorella. Aleksandrialaisten kristittyjen vainoamisen aikana (n. vuonna 240) pyhä Epimakhos täynnä palavaa intoa meni kaupunkiin, tuhosi pakanallisia epäjumalia sekä pelottomasti tunnusti Kristuksen Herrakseen ja Jumalakseen. Tämän vuoksi pyhää kidutettiin. Ihmisten joukossa oli katsomassa kidutusta nainen, joka oli toisesta silmästään sokea. Pisara marttyyrin verta paransi naisen vamman.
Ankaran kidutuksen jälkeen pyhä Epimakhos teloitettiin miekalla.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kaikkien murheellisten ilo -ikonin muistopäivä 24.10.

Ikonissa Jumalanäiti on kuvattu kokovartalokuvana. Osassa muunnelmia Jumalanäiti on Jeesus-lapsen kanssa, osassa lasta ei ole mukana. Jumalanäiti on kuvattu yleensä arvoperspektiivissä muita maan päällä eläneitä hahmoja suurempana. Toisinaan Jumalanäiti on kuvattu myös kruunupäisenä Valtiattarena.
Ikonista välittyy läsnä oleva lohdutuksen tuoja, ihmeellinen kärsimysten auttaja, kyynelten poistaja, taivaallisen ilon ja lohdutuksen antaja.
Tavallisesti ikoniin on myös kuvattu Kristus Kaikkivaltias ikonin yläosaan sekä enkeleitä ja erilaisia avuntarvitsijoita, joita ikoniin kuvatut hahmot varjelevat ja suojelevat. Joukossa on alastomia, sorrettuja, nälkäisiä, orpoja, sairaita ja rampoja.
Ikoniin on liitetty paljon erilaisia ihmeitä ja siksi se on nostettu kuuluvaksi ihmeitätekevien ikonien joukkoon. Ikonia on runsaasti kopioitu ja osaan niistä liitettiin myös tietoja näistä ihmeteoista.



Ikonin väri- ja muussa symboliikassa Jumalanäidin valkoinen päähine kuvaa kantajan neitseyttä ja puhtautta, puvun punainen väri rakkautta, elämän ja lämmön elementtejä, taustalla olevat kukat ja kasvit paratiisin puutarhaa, vihreä toivon ja iankaikkisen uusiutumisen ilmenemistä. Kulta kuvastaa ikonissa jumalallisen valtakunnan valoa ja jumaluuden mahtia ja sininen taivaallisen ja iankaikkisen todellisuuden olemassa oloa. Esinesymboliikassa keppi saattaa ikonissa kuvata rampoja, side silmien edessä kuvaa sokeita.
Ikonin väri- ja muussa symboliikassa Jumalanäidin valkoinen päähine kuvaa kantajan neitseyttä ja puhtautta, puvun punainen väri rakkautta, elämän ja lämmön elementtejä, taustalla olevat kukat ja kasvit paratiisin puutarhaa, vihreä toivon ja iankaikkisen uusiutumisen ilmenemistä. Kulta kuvastaa ikonissa jumalallisen valtakunnan valoa ja jumaluuden mahtia ja sininen taivaallisen ja iankaikkisen todellisuuden olemassa oloa. Esinesymboliikassa keppi saattaa ikonissa kuvata rampoja, side silmien edessä kuvaa sokeita.
Venäjällä Valamossa on tämä Kaikkien murheellisten ilon ikonin -kappeli

perjantai 21. lokakuuta 2011

Kazanin Jumalanäidin ikonin muistopäivä 22.10.


Kazanin (Kasanin) Jumalanäiti -ikoni on ollut suosittu Venäjällä 1500-luvulta asti. Huomattavin ero muihin Jumalanäiti-ikoneihin on, että ikonissa Jeesus-lapsi seisoo Neitsyt Marian edessä. Kazanin Jumalanäiti -ikonit ovat perinteisesti pieniä alkuperäisen ikonin mukaan, joka oli kooltaan 22,5 x 27,5 cm. Kazanin Jumalanäiti -ikoni on Venäjällä suosittu häälahja ja joskus se yhdistetään venäläiseen nationalismiin.
Kazanin Jumalanäiti -ikonin sanotaan tulleen Venäjälle Konstantinopolista 1400-luvulla. Kun tataarit piirittivät Kazanin ja tekivät siitä pääkaupunkinsa 1438, ikoni katosi. Seuraava maininta ikonin kohtalosta löytyy vasta 1500-luvulla, muutama vuosi sen jälkeen, kun Iivana Julma vapautti Kazanin 1552.
Kun tuli tuhosi Kazanin vuonna 1579, Neitsyt Maria ilmestyi unessa 10-vuotiaalle tytölle nimeltä Matrona Onutshina ja kertoi, mistä arvokkaan kuvan voisi taas löytää. Matrona kertoi asiasta arkkipiispalle, joka ei kuitenkaan ottanut häntä vakavasti. Kahden samanlaisen unen jälkeen Matrona ja hänen äitinsä kaivoivat itse 8.7.1579 esiin ikonin, joka oli hautautunut streltsi Onutshinin palaneen talon tuhkan alle. Ikoni löytyi samasta paikasta, jossa ikonin piilopaikkana olleen talon rauniot sijaitsivat. Tämän ikonin väitetään olevan jäljennös Blahernan kirkossa Konstantinopolissa säilytetystä apostoli Luukkaan maalaamaksi kerrotusta ikonista.
Löytyessään ikoni näytti yhtä puhtaalta kuin uusi. Arkkipiispa katui uskottomuuttaan ja vei ikonin Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, jossa sokea mies parani samana päivänä. Kirkon pappina olleesta miehestä nimeltä Ermogen tuli myöhemmin Kazanin metropoliitta. Hän toi ikonin Kazanin Neitsyt Marian ilmestyksen katedraaliin ja julisti 8.7. juhlittavaksi Kazanin Jumalansynnyttäjän muistolle. Tiedämme näistä asioista Ermogenin kronikasta, jonka tsaari pyysi kirjoittamaan vuonna 1595.
Myöhemmin ikonin löytöpaikalle perustettiin Jumalansynnyttäjän muistolle pyhitetty luostari, jonka ensimmäinen igumenia oli juuri ikonin löytänyt Matrona Onutshina eli kirkolliselta nimeltään äiti Marfa. Ikoni sijoitettiin tähän luostariin, josta se myöhemmin vuonna 1904 varastettiin ja tuhottiin.



Enkeleitä jouluun


Jouluna enkeleitä liihottaa, niitä on kiva laittaa kuuseen, ovikransseihin, asetelmiin koristeeksi. Eniten viehättää hopeiset enkelit, kristallienkelit. Ne niin kauniisti kiiltelevät kynttilöiden valossa. Enkelihän ei ole pelkästään jouluun liittyvät vaan joka vuodenaikaan sopiva koriste. Haudoilla näkee paljon enkelikoristeita.