Ennusmerkki-ikoni

Jumalanäiti Ennusmerkki-ikonia nimitetään myös kreikkalaisen nimensä mukaisesti Orantiksi tai venäläisen nimensä mukaisesti Znamenieksi. Orantti nimitys tulee sanasta orantis, rukoileva. Ortodoksinen kirkko viettää Jumalansynnyttäjän juhlaa Ennusmerkki-ikonin kunniaksi aina vuosittain marraskuun 27. päivänä.

Kuuluisaksi tämä ikonityyppi tuli Novgorodissa vuonna 1170, kun sen avulla pelastui kaupunki asukkaineen Suzdalin ruhtinaan Andrei Bogoljubskin piiritykseltä. Ihmeellisen pelastumisen johdosta Novgorodin arkkipiispa Elias määräsi vuosittain vietettäväksi Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin juhlaa ja ortodoksinen kirkko viettää sitä joka vuosi marraskuun 27. päivänä.
Venäjällä ja slaavilaisessa traditiossa tunnetaan useita Ennusmerkki-ikonin erilaisia ja erinimisiä variaatioita, useat näistä ikoneista kuuluvat ns. ihmeitätekeviin ikoneihin ja niitä on siksi nimetty ihmeiden tapahtumapaikkojen mukaisesti. Tällaisia ikoneja ovat muiden muassa Serafim-Ponetaevkan Jumalanäiti, Tsarskoe Selon Jumalanäiti, Abalakan Jumalanäiti, Dionysievo-Glushetskin Jumalanäiti ja Kurskin Jumalanäiti

Katariina Aleksandrialainen

Pyhän Katariinan luostarin kirkon alttarissa Egyptin Siinailla Mooseksen vuoren juurella on marmorikatoksen alla pyhän suurmarttyyri Katariina Aleksandrialaisen sarkofagi, jossa hänen reliikkejään säilytetään. Pääkallo ja koristeltu vasen käsi ovat siselöidyissä hopearasioissa ja hyvin säilyneestä kädestä vuotaa tuoksuvaa, parantavaa mirhaa. Hopeiset lampukat palavat yötä päivää sarkofagin yläpuolella. Alttarin toisella puolella on pyhän Katariinan marmorinen hautakivi.

Pyhän Katariinan reliikit siirrettiin noin 900-luvulla pienestä kappelista Katariinan vuoren huipulta (2637 metrin korkeudella merenpinnasta) läheiseen Siinain luostariin, jonka jälkeen Katariinasta tuli luostarin suojeluspyhä, ja luostari tunnetaankin nykyisin tavallisesti nimellä Katariinan luostari. Luostari on myöhemmin luovuttanut Eurooppaan osan pyhäinjäännöksistä, joita on muun muassa Rouenin katedraalissa Ranskassa.

Kertomusten mukaan Katariina oli ylhäistä sukua ja syntyi noin vuonna 282 Egyptin Aleksandriassa. Hän oli nuori, älykäs ja oppinut kaunotar, joka oli torjunut lukuisia kosijoita, koska kukaan mies ei kelvannut hänelle. Hänen epätoivoinen äitinsä lähetti hänet erään eremiittivanhuksen luokse, joka kertoi hänelle paremmasta sulhasesta, Jeesuksesta Kristuksesta, ja antoi hänelle Jumalanäidin ikonin. Yöllä Jumalanäiti ilmestyi Katariinalle unessa, mutta Jeesuslapsi sanoi, ettei ylpeä Katariina kelvannut hänelle. Erakko antoi Katariinalle kristillistä opetusta ja lopulta kastoi hänet. Sitten Katariina näki taas näyn, jossa Jeesuslapsi äitinsä käsivarrella pani hänelle kihlasormuksen sormeen, mistä lähtien hän piti itseään Kristuksen morsiamena.

21.11. Marian temppeliin tuomisen juhla

Marian temppeliin tuomisen juhla on ensinnäkin Marian itsensä juhla. Hän käveli itse temppelin kaikkein pyhimpään kuvaten näin ennalta Kaikkeinpyhimmän Jumalan syntymistä hänestä. Riippumatta siitä mikä juhlan historiallinen tausta lieneekin, on tämä syystalven päivä meille annettu muistutus Jumalansynnyttäjän kasvusta pyhyyteen lapsuudesta saakka. Emme nimittäin voi ajatella, että Maria nuorena neitosena olisi voinut vastata ylienkelille myönteisesti Ilmestyksen yhteydessä, ellei hän olisi lapsesta saakka omaksunut Jumalan lakia. Temppeliin käynti on luonteva osa sitä kehitystä, joka johti Kristuksen syntymään. Ihmiskunta ei olisi voinut tuoda puhdasta neitsyttä joululahjana Jumalalle, ellei Maria itse olisi valmistautunut koko siihenastisen elämänsä ajan juuri tuohon suureen tehtävään.

Tämä juhla on toiseksi meidän ihmisten juhla. Mariassa jokainen meistä ja koko ihmisyys tuodaan Jumalalle pyhitettäväksi Herran temppeliin. Meille ilmoitetaan ihmisen tarkoitus, joka on elämä pyhyydessä, siinä kasvaminen. Meidät kaikki on luotu ”Herran temppeliä” varten. Sinne mekin kuulumme. Temppeli on Jumalan valtakunnan kuva ja meidän oikea kotimme on siellä. Neitsyt Maria on ortodokseille tärkeä senkin vuoksi, että kaikki se, mikä liittyy häneen, on myös meidän osamme. Meidänkin pitäisi tulla Jumalan kantajiksi. Jouluna kuten jokaisena päivänä Sanan pitäisi tulla lihaksi meidänkin kauttamme. Meidän on siis elettävä evankeliumia todeksi Marian tavoin.

Johannes Laupias 12.11.

Pyhä Aleksandrian patriarkka Johannes Laupias (tunnetaan myös nimillä: Johannes Almujenantaja, Johannes Aleksandrialainen ja Johannes Eleimon) syntyi Kyproksella Amathuksessa (kreikaksi: Αμαθούς) 500-600-luvun taitteessa hyvämaineiseen ylhäisen, mahdollisesti Kyproksen kuvernöörinä toimineen, Epifanioksen perheeseen. Vanhempiensa toivomuksen mukaisesti hän vartuttuaan aikuiseksi meni avioon ja sai lapsia. Kuitenkin vaimon ja lasten kuoltua erään epidemian seurauksena Johannes meni luostariin ja vihkiytyi munkiksi ja omistautui kokonaan Jumalalle. Hän oli erittäin innokas paastoaja ja rukoilija ja osoitti suurta rakkautta ympärillään olevia kohtaan.

11.11.11. maaginen päivä

Autuas Maksim Moskovalainen, Kristuksen tähden houkka eli Moskovassa 1400-luvulla, kun mongolit hyökkäsivät Venäjälle, taudit, kuivuu ja nälkä vaivasivat kansalaisia ja tekivät elämästä vaikeaa kaikille.
Hänen vanhemmistaan tai perheestään ei tiedetä mitään. Pyhä Maksim valitsi yhden vaikeimmista ja hankalimmista poluista pelastukseen, ottaessaan harteilleen Kristuksen hullun maineen.
Niukkoihin vaatteisiin läpi vuoden pukeutunut pyhä Maksim on jättänyt jälkeensä useita helposti uskoa opettavia lausahduksiaan, joilla hän yksinkertaisella tavalla levitti nöyryyttä ja kristillistä pelastusta. Vaatetuksestaan hän sanoi, että "talvi on kova, mutta Paratiisi on makea."
"Jos sinua lyödään aiheellisesti, tunnusta syyllisyytesi ja kumarra syvempään. Kärsivällisyyden palkaksi Jumala antaa sinulle pelastuksen", Maksim saattoi sanoa kovia kokeneelle ihmiselle. Rikkaita ja ylhäisiä hän suomi sanan miekallaan lähes päivittäin. "Talossa on ikoni nurkassa, mutta omatunto on myyty" - "Älä itke sinä, joka lyödään, vaan itkekää te, joita ei lyödä." - "Olkaamme suvaitsevaisia, ja tällöin viimeinkin olemme ihmisiä." - "Vähitellen jopa vihreä puu palaa." - "Jumala antaa pelastuksen, jos kannamme kaiken kärsivällisesti."
Autuas Maksim kuoli vuonna 1434 ja hänet haudattiin Pyhien Boriksen ja Glebin kirkkoon, missä pian kuoleman jälkeen haudalla alkoi tapahtua ihmeitä. Vuonna 1568 kirkko paloi ja hänen hänen reliikkinsä löydettiin maatumattomina ja siirrettiin uuteen hänelle pyhitettyyn kirkkoon.

Ortodoksinen kirkko muistelee autuasta Maksim Moskovalaista aina vuosittain hänen omana muistopäivänään marraskuun 11. päivänä.

Pyhäinpäivän aatossa

Huomenna vietetään pyhäinpäivää, jota ennen sanottiin myös pyhäinmiesten päiväksi (miehet ovat siis väistyneet), katoliset viettävät kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää, siis samaa merkitystä kuitenkin. Meksikossa vietetään samaa päivää joka on myös yleinen vapaapäivä siellä, juhla vaan on siellä iloinen riehakas tapahtuma. Yhdysvalloissa taas pyhäinpäivän aatto on se suuri Halloween juhla, kurpitsoineen ja kauhuineen - "Karkki vai kepponen" . Venäjällä vietetään vanhempienpäivää ja käydään haudoilla muistelemassa omia vanhempiaan, sukulaisia ja ystäviä.

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum.) Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus.

Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä.