sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Heinäveden kirkko


Josef Stenbäck suunnitteli Suomeen ja luovutettuun Karjalaan 35 toteutettua kirkkoa, hän oli siten maan tuotteliain kirkkoarkkitehti. Heinäveden kirkko on hänen kirkoistaan ensimmäisiä, eikä hän ollut vielä löytänyt yleistä tyyliään, jonka mukaan kirkot rakennettiin mieluiten kivestä. Heinäveden kirkko rakennettiin jykevistä heinäveteläisistä hirsistä, joita tuotiin myös Kermajärven yli. Kirkko muistuttaa yleisasultaan ja yksityiskohdiltaan osin Stenbäckin suunnittelemia Hankasalmen ja Luhangan kirkkoja. Tyylisuunnaltaan kirkko edustaa toista Stenbäckin suosimaa tyylisuuntaa, uusgotiikkaa, ja on sille ominaisesti täynnä pieniä yksityiskohtia. Kirkon tornia lukuun ottamatta katoissa toistuu 45 asteen kulma.

Muodoltaan kirkko on katkaistu päätytornillinen pitkäkirkko, jossa on leveät ristivarret.[1] Sakarat ovat lähempänä kirkon alttaripäätyä ja niissä on myös sisäänkäynnit. Sakarat ovat yhtä korkeat ja leveät kuin runkohuone ja niiden ja runkohuoneen liittymäkohdassa on katolla kattoratsastaja. Alttaripäädyssä kirkkoon liittyy runkohuonetta matalampi hyvin lyhyt kuori, johon on yhteydessä runkohuonetta ja kuoria matalampi sakaristo. Vastakkaisessa päädyssä kohoaa 45 metriä korkea kellotorni, jossa on kaksi kelloa, vuosilta 1765 ja 1906.

Kirkko on yksi Suomen suurimmista puukirkoista. Sen pinta-ala on 1 427 m2, ja siihen mahtuu noin 2 000 henkeä, Kirkolla on pituutta 40 m, leveyttä 30 metriä ja korkeutta noin 45 metriä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti