Melania Roomalainen

Pyhittäjä Melania Roomalainen, tunnettu myös nimellä Melania Nuorempi, (muistopäivä) 31.12., syntyi Roomassa ja kuoli vuonna 439 perustamassaan luostarissa Jerusalemissa.

Viattomien lasten päivä

Joulukuun 28. päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten.

Haljennut on lasi ilma puntarin
rauennut on liike kaappikellon heilurin
tenho talvisen taivaan
ja pauke palavan pakkasen
on maalannut ikkunaan kasvot lapsosen

Kuurasta katsoo pienoinen pää
Huurteesta tuijottamaan käy
Silmät uniset, väriset jään

Hiipumaan käy liekki öljylyhdyn sydämen
liikkumaan saa veto verhot eessä ruutujen

kauan kulunut aikaa,
vaan vaivu ei unholaan
verhotkaan eivät saa piiloon kasvoja ikkunan

Kuurasta katsoo pienoinen pää
Huurteesta tuijottamaan käy
Silmät uniset, väriset jään

JOULUN SANOMA

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen

      aika tuli.

    Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani

      hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

    Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä

      laumaansa.

<><>

<><>

Heinillä härkien kaukalon Nukkuu lapsi viaton. Enkelparven tie Kohta luokse vie Rakkautta suurinta katsomaan. Helmassa äitinsä armahan Nukkuu Poika Jumalan. Enkelparven tie Kohta luokse vie Rakkautta suurinta katsomaan. Keskellä liljain ja ruusujen Nukkuu Herra ihmisten. Enkelparven tie Kohta luokse vie Rakkautta suurinta katsomaan. Ristillä rinnalla ryövärin Nukkuu uhri puhtahin. Enkelparven tie Kohta luokse vie Rakkautta suurinta katsomaan.

JOULU

Kristus-lapsi on kuvattu seimeen kapaloituna. Kapalot symbolisoivat samalla Kristuksen käärinliinoja kuoleman ja ylösnousemuksen yhteydessä.
Seimi sen sijaan kuvaa sitä hengellistä ateriapöytää, jolta Kristus (Kristuksen ruumis ja veri) tarjotaan aina uudestaan ja uudestaan uskoville kristityille ehtoollisen yhteydessä, eukaristiassa.
Ikonissa esitetty Jumalansynnyttäjä, Neitsyt Maria symbolisoi uutta Eevaa. Ikonissa korostetaan Marian merkitystä kuvaamalla hänet luolan edustalle lepäämään punaiselle alustalle.
Ikonissa on paljon muutakin symboliikkaa: taivas puolikaarena yläosassa, tähti kuvaamaan Jumalan läsnäoloa ja merkkinä Kristuksen syntymästä, enkelit ylistäjinä ja sanoman tuojina, paimenet eli Israelin kansan symboliset edustajat vastaanottamassa ilosanomaa, tietäjät Nuubian ja Arabian kuningas Melhior, Saaban kuningas Baltasar ja Tarsiin kuningas Kaspar edustavat pakanakansoja, sillä sanoma Kristuksen syntymästä kuuluu kaikille kansoille.
Ikoniin on kuvattu usein vielä Joosef, jolle vanha mies eli kiusaaja tarjoaa katkennutta sauvaa, joka taas kuvaa pahan toimintaa, valhetta, että syntynyt lapsi ei olisikaan Jumalasta. Joskus jouluikoniin on kuvattu myös Kristus-lapsen peseminen, jonka toimittivat apokryfievankeliumien mukaan Salome ja Zelomi ja joka kuvaa Jumalan nöyrtymistä ja alentumista ihmisyyteen.
Jouluikonissa on siis eri tavoin kuvattu kaikki joulun tapahtumat ja se kuvaa Jumalan lihaksi tulemista, jossa koko luomakunta saa uuden merkityksen

Marttyyri Bonifatius

Marttyyri Bonifatius oli tämän rikkaan nuoren roomalaisen naisen Aglaisin orja ja samalla hänen taloudenhoitajansa ja rakastettunsa. Aglais ei ollut naimissa vaan hän eli tässä epäpuhtaassa ja laittomassa suhteessa orjansa kanssa. He tunsivat kuitenkin piston sydämessään tästä elämästä ja halusivat jotenkin puhdistautua synneistään. Ja Herra antoi heille mahdollisuuden puhdistautumiseen ja syntien poispesemiseen marttyyriveren kautta.

Lucia

Pyhä neitsytmarttyyri Lucia syntyi Syrakusassa Sisiliassa vuona 283 ja kuoli vuonna 304 keisari Diocletianuksen hallitessa (284-305). Tehtyään pyhiinvaellusmatkan Cataniaan pyhän Agathan (muistopv. 5.2.) haudalle ja koettuaan siellä ihmeellisen näyn, hän kotiin palattuaan päätti omistaa koko elämänsä Jumalalle.

Menas Aleksandrialainen

Ateenalaissyntyinen Menas Aleksandrialainen oli keisari Gaius Valerius Galerius Maximinuksen (311-313) neuvonantaja. Keisari oli alkuaan illyyrialainen Daia niminen paimenen, joka tunnettiin myös nimellä Maximinus Daia ja hän lähetti Menaksen Aleksandriaan tutkimaan siellä vallitsevaa poliittista ja etenkin uskonnollista tilannetta. Menas oli taitava puhuja ja sivistynyt mies ja samalla salaa kristitty. Hän sai Aleksandriassa aikaan rauhan, mutta ei tietenkään ryhtynyt mihinkään toimiin kristittyjä vastaan. Päinvastoin hän teoillaan levitti kristinuskoa ja sai ihmisiä kääntymään kristityiksi niin runsain joukoin, että keisari sai viestin koko Aleksandrian muuttumisesta kristityksi.

Betlehemin tähti

Betlehemin tähti on ilmiö, joka mainitaan Matteuksen evankeliumin kertomuksessa Jeesuksen syntymästä.[1]. Evankeliumin mukaan itämaan tietäjät päättelivät tähden ilmestymisestä, että ennustettu juutalaisten kuningas, Messias, oli syntynyt, ja se myös opasti heidät vastasyntyneen Jeesus-lapsen luokse. Raamatussa sanotaan: ”tähti... kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, se pysähtyi siihen.” Raamatun mukaan Jeesus syntyi kuningas Herodeksen aikana. Nykytietämyksen mukaan Herodes kuoli noin vuonna 1 eaa., ja oletetun Jeesuksen syntymäajankohdaksi on päätelty 3-2 eaa.

Betlehemin tähti esityksiä

voit nähdä Tampereen Särkänniemen huvipuiston Planetaariossa, aina joulun alla siellä pyörii elokuvaa, katso linkistä tarkemmin.

Ennusmerkki-ikoni

Jumalanäiti Ennusmerkki-ikonia nimitetään myös kreikkalaisen nimensä mukaisesti Orantiksi tai venäläisen nimensä mukaisesti Znamenieksi. Orantti nimitys tulee sanasta orantis, rukoileva. Ortodoksinen kirkko viettää Jumalansynnyttäjän juhlaa Ennusmerkki-ikonin kunniaksi aina vuosittain marraskuun 27. päivänä.

Kuuluisaksi tämä ikonityyppi tuli Novgorodissa vuonna 1170, kun sen avulla pelastui kaupunki asukkaineen Suzdalin ruhtinaan Andrei Bogoljubskin piiritykseltä. Ihmeellisen pelastumisen johdosta Novgorodin arkkipiispa Elias määräsi vuosittain vietettäväksi Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin juhlaa ja ortodoksinen kirkko viettää sitä joka vuosi marraskuun 27. päivänä.
Venäjällä ja slaavilaisessa traditiossa tunnetaan useita Ennusmerkki-ikonin erilaisia ja erinimisiä variaatioita, useat näistä ikoneista kuuluvat ns. ihmeitätekeviin ikoneihin ja niitä on siksi nimetty ihmeiden tapahtumapaikkojen mukaisesti. Tällaisia ikoneja ovat muiden muassa Serafim-Ponetaevkan Jumalanäiti, Tsarskoe Selon Jumalanäiti, Abalakan Jumalanäiti, Dionysievo-Glushetskin Jumalanäiti ja Kurskin Jumalanäiti

Katariina Aleksandrialainen

Pyhän Katariinan luostarin kirkon alttarissa Egyptin Siinailla Mooseksen vuoren juurella on marmorikatoksen alla pyhän suurmarttyyri Katariina Aleksandrialaisen sarkofagi, jossa hänen reliikkejään säilytetään. Pääkallo ja koristeltu vasen käsi ovat siselöidyissä hopearasioissa ja hyvin säilyneestä kädestä vuotaa tuoksuvaa, parantavaa mirhaa. Hopeiset lampukat palavat yötä päivää sarkofagin yläpuolella. Alttarin toisella puolella on pyhän Katariinan marmorinen hautakivi.

Pyhän Katariinan reliikit siirrettiin noin 900-luvulla pienestä kappelista Katariinan vuoren huipulta (2637 metrin korkeudella merenpinnasta) läheiseen Siinain luostariin, jonka jälkeen Katariinasta tuli luostarin suojeluspyhä, ja luostari tunnetaankin nykyisin tavallisesti nimellä Katariinan luostari. Luostari on myöhemmin luovuttanut Eurooppaan osan pyhäinjäännöksistä, joita on muun muassa Rouenin katedraalissa Ranskassa.

Kertomusten mukaan Katariina oli ylhäistä sukua ja syntyi noin vuonna 282 Egyptin Aleksandriassa. Hän oli nuori, älykäs ja oppinut kaunotar, joka oli torjunut lukuisia kosijoita, koska kukaan mies ei kelvannut hänelle. Hänen epätoivoinen äitinsä lähetti hänet erään eremiittivanhuksen luokse, joka kertoi hänelle paremmasta sulhasesta, Jeesuksesta Kristuksesta, ja antoi hänelle Jumalanäidin ikonin. Yöllä Jumalanäiti ilmestyi Katariinalle unessa, mutta Jeesuslapsi sanoi, ettei ylpeä Katariina kelvannut hänelle. Erakko antoi Katariinalle kristillistä opetusta ja lopulta kastoi hänet. Sitten Katariina näki taas näyn, jossa Jeesuslapsi äitinsä käsivarrella pani hänelle kihlasormuksen sormeen, mistä lähtien hän piti itseään Kristuksen morsiamena.

21.11. Marian temppeliin tuomisen juhla

Marian temppeliin tuomisen juhla on ensinnäkin Marian itsensä juhla. Hän käveli itse temppelin kaikkein pyhimpään kuvaten näin ennalta Kaikkeinpyhimmän Jumalan syntymistä hänestä. Riippumatta siitä mikä juhlan historiallinen tausta lieneekin, on tämä syystalven päivä meille annettu muistutus Jumalansynnyttäjän kasvusta pyhyyteen lapsuudesta saakka. Emme nimittäin voi ajatella, että Maria nuorena neitosena olisi voinut vastata ylienkelille myönteisesti Ilmestyksen yhteydessä, ellei hän olisi lapsesta saakka omaksunut Jumalan lakia. Temppeliin käynti on luonteva osa sitä kehitystä, joka johti Kristuksen syntymään. Ihmiskunta ei olisi voinut tuoda puhdasta neitsyttä joululahjana Jumalalle, ellei Maria itse olisi valmistautunut koko siihenastisen elämänsä ajan juuri tuohon suureen tehtävään.

Tämä juhla on toiseksi meidän ihmisten juhla. Mariassa jokainen meistä ja koko ihmisyys tuodaan Jumalalle pyhitettäväksi Herran temppeliin. Meille ilmoitetaan ihmisen tarkoitus, joka on elämä pyhyydessä, siinä kasvaminen. Meidät kaikki on luotu ”Herran temppeliä” varten. Sinne mekin kuulumme. Temppeli on Jumalan valtakunnan kuva ja meidän oikea kotimme on siellä. Neitsyt Maria on ortodokseille tärkeä senkin vuoksi, että kaikki se, mikä liittyy häneen, on myös meidän osamme. Meidänkin pitäisi tulla Jumalan kantajiksi. Jouluna kuten jokaisena päivänä Sanan pitäisi tulla lihaksi meidänkin kauttamme. Meidän on siis elettävä evankeliumia todeksi Marian tavoin.

Johannes Laupias 12.11.

Pyhä Aleksandrian patriarkka Johannes Laupias (tunnetaan myös nimillä: Johannes Almujenantaja, Johannes Aleksandrialainen ja Johannes Eleimon) syntyi Kyproksella Amathuksessa (kreikaksi: Αμαθούς) 500-600-luvun taitteessa hyvämaineiseen ylhäisen, mahdollisesti Kyproksen kuvernöörinä toimineen, Epifanioksen perheeseen. Vanhempiensa toivomuksen mukaisesti hän vartuttuaan aikuiseksi meni avioon ja sai lapsia. Kuitenkin vaimon ja lasten kuoltua erään epidemian seurauksena Johannes meni luostariin ja vihkiytyi munkiksi ja omistautui kokonaan Jumalalle. Hän oli erittäin innokas paastoaja ja rukoilija ja osoitti suurta rakkautta ympärillään olevia kohtaan.

11.11.11. maaginen päivä

Autuas Maksim Moskovalainen, Kristuksen tähden houkka eli Moskovassa 1400-luvulla, kun mongolit hyökkäsivät Venäjälle, taudit, kuivuu ja nälkä vaivasivat kansalaisia ja tekivät elämästä vaikeaa kaikille.
Hänen vanhemmistaan tai perheestään ei tiedetä mitään. Pyhä Maksim valitsi yhden vaikeimmista ja hankalimmista poluista pelastukseen, ottaessaan harteilleen Kristuksen hullun maineen.
Niukkoihin vaatteisiin läpi vuoden pukeutunut pyhä Maksim on jättänyt jälkeensä useita helposti uskoa opettavia lausahduksiaan, joilla hän yksinkertaisella tavalla levitti nöyryyttä ja kristillistä pelastusta. Vaatetuksestaan hän sanoi, että "talvi on kova, mutta Paratiisi on makea."
"Jos sinua lyödään aiheellisesti, tunnusta syyllisyytesi ja kumarra syvempään. Kärsivällisyyden palkaksi Jumala antaa sinulle pelastuksen", Maksim saattoi sanoa kovia kokeneelle ihmiselle. Rikkaita ja ylhäisiä hän suomi sanan miekallaan lähes päivittäin. "Talossa on ikoni nurkassa, mutta omatunto on myyty" - "Älä itke sinä, joka lyödään, vaan itkekää te, joita ei lyödä." - "Olkaamme suvaitsevaisia, ja tällöin viimeinkin olemme ihmisiä." - "Vähitellen jopa vihreä puu palaa." - "Jumala antaa pelastuksen, jos kannamme kaiken kärsivällisesti."
Autuas Maksim kuoli vuonna 1434 ja hänet haudattiin Pyhien Boriksen ja Glebin kirkkoon, missä pian kuoleman jälkeen haudalla alkoi tapahtua ihmeitä. Vuonna 1568 kirkko paloi ja hänen hänen reliikkinsä löydettiin maatumattomina ja siirrettiin uuteen hänelle pyhitettyyn kirkkoon.

Ortodoksinen kirkko muistelee autuasta Maksim Moskovalaista aina vuosittain hänen omana muistopäivänään marraskuun 11. päivänä.

Pyhäinpäivän aatossa

Huomenna vietetään pyhäinpäivää, jota ennen sanottiin myös pyhäinmiesten päiväksi (miehet ovat siis väistyneet), katoliset viettävät kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää, siis samaa merkitystä kuitenkin. Meksikossa vietetään samaa päivää joka on myös yleinen vapaapäivä siellä, juhla vaan on siellä iloinen riehakas tapahtuma. Yhdysvalloissa taas pyhäinpäivän aatto on se suuri Halloween juhla, kurpitsoineen ja kauhuineen - "Karkki vai kepponen" . Venäjällä vietetään vanhempienpäivää ja käydään haudoilla muistelemassa omia vanhempiaan, sukulaisia ja ystäviä.

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum.) Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus.

Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä.

Epimakhos Egyptiläinen

Pyhä Epimakhos Egyptiläinen (myös: Epimahos Aleksandrialainen) oli kotoisin Egyptistä. Hän asui pitkään yksinäisyydessä Pelesium-vuorella. Aleksandrialaisten kristittyjen vainoamisen aikana (n. vuonna 240) pyhä Epimakhos täynnä palavaa intoa meni kaupunkiin, tuhosi pakanallisia epäjumalia sekä pelottomasti tunnusti Kristuksen Herrakseen ja Jumalakseen. Tämän vuoksi pyhää kidutettiin. Ihmisten joukossa oli katsomassa kidutusta nainen, joka oli toisesta silmästään sokea. Pisara marttyyrin verta paransi naisen vamman.
Ankaran kidutuksen jälkeen pyhä Epimakhos teloitettiin miekalla.

Kaikkien murheellisten ilo -ikonin muistopäivä 24.10.

Ikonissa Jumalanäiti on kuvattu kokovartalokuvana. Osassa muunnelmia Jumalanäiti on Jeesus-lapsen kanssa, osassa lasta ei ole mukana. Jumalanäiti on kuvattu yleensä arvoperspektiivissä muita maan päällä eläneitä hahmoja suurempana. Toisinaan Jumalanäiti on kuvattu myös kruunupäisenä Valtiattarena.
Ikonista välittyy läsnä oleva lohdutuksen tuoja, ihmeellinen kärsimysten auttaja, kyynelten poistaja, taivaallisen ilon ja lohdutuksen antaja.
Tavallisesti ikoniin on myös kuvattu Kristus Kaikkivaltias ikonin yläosaan sekä enkeleitä ja erilaisia avuntarvitsijoita, joita ikoniin kuvatut hahmot varjelevat ja suojelevat. Joukossa on alastomia, sorrettuja, nälkäisiä, orpoja, sairaita ja rampoja.
Ikoniin on liitetty paljon erilaisia ihmeitä ja siksi se on nostettu kuuluvaksi ihmeitätekevien ikonien joukkoon. Ikonia on runsaasti kopioitu ja osaan niistä liitettiin myös tietoja näistä ihmeteoista.

Ikonin väri- ja muussa symboliikassa Jumalanäidin valkoinen päähine kuvaa kantajan neitseyttä ja puhtautta, puvun punainen väri rakkautta, elämän ja lämmön elementtejä, taustalla olevat kukat ja kasvit paratiisin puutarhaa, vihreä toivon ja iankaikkisen uusiutumisen ilmenemistä. Kulta kuvastaa ikonissa jumalallisen valtakunnan valoa ja jumaluuden mahtia ja sininen taivaallisen ja iankaikkisen todellisuuden olemassa oloa. Esinesymboliikassa keppi saattaa ikonissa kuvata rampoja, side silmien edessä kuvaa sokeita.
Ikonin väri- ja muussa symboliikassa Jumalanäidin valkoinen päähine kuvaa kantajan neitseyttä ja puhtautta, puvun punainen väri rakkautta, elämän ja lämmön elementtejä, taustalla olevat kukat ja kasvit paratiisin puutarhaa, vihreä toivon ja iankaikkisen uusiutumisen ilmenemistä. Kulta kuvastaa ikonissa jumalallisen valtakunnan valoa ja jumaluuden mahtia ja sininen taivaallisen ja iankaikkisen todellisuuden olemassa oloa. Esinesymboliikassa keppi saattaa ikonissa kuvata rampoja, side silmien edessä kuvaa sokeita.

Venäjällä Valamossa on tämä Kaikkien murheellisten ilon ikonin -kappeli

Kazanin Jumalanäidin ikonin muistopäivä 22.10.

Kazanin (Kasanin) Jumalanäiti -ikoni on ollut suosittu Venäjällä 1500-luvulta asti. Huomattavin ero muihin Jumalanäiti-ikoneihin on, että ikonissa Jeesus-lapsi seisoo Neitsyt Marian edessä. Kazanin Jumalanäiti -ikonit ovat perinteisesti pieniä alkuperäisen ikonin mukaan, joka oli kooltaan 22,5 x 27,5 cm. Kazanin Jumalanäiti -ikoni on Venäjällä suosittu häälahja ja joskus se yhdistetään venäläiseen nationalismiin.

Kazanin Jumalanäiti -ikonin sanotaan tulleen Venäjälle Konstantinopolista 1400-luvulla. Kun tataarit piirittivät Kazanin ja tekivät siitä pääkaupunkinsa 1438, ikoni katosi. Seuraava maininta ikonin kohtalosta löytyy vasta 1500-luvulla, muutama vuosi sen jälkeen, kun Iivana Julma vapautti Kazanin 1552.
Kun tuli tuhosi Kazanin vuonna 1579, Neitsyt Maria ilmestyi unessa 10-vuotiaalle tytölle nimeltä Matrona Onutshina ja kertoi, mistä arvokkaan kuvan voisi taas löytää. Matrona kertoi asiasta arkkipiispalle, joka ei kuitenkaan ottanut häntä vakavasti. Kahden samanlaisen unen jälkeen Matrona ja hänen äitinsä kaivoivat itse 8.7.1579 esiin ikonin, joka oli hautautunut streltsi Onutshinin palaneen talon tuhkan alle. Ikoni löytyi samasta paikasta, jossa ikonin piilopaikkana olleen talon rauniot sijaitsivat. Tämän ikonin väitetään olevan jäljennös Blahernan kirkossa Konstantinopolissa säilytetystä apostoli Luukkaan maalaamaksi kerrotusta ikonista.
Löytyessään ikoni näytti yhtä puhtaalta kuin uusi. Arkkipiispa katui uskottomuuttaan ja vei ikonin Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, jossa sokea mies parani samana päivänä. Kirkon pappina olleesta miehestä nimeltä Ermogen tuli myöhemmin Kazanin metropoliitta. Hän toi ikonin Kazanin Neitsyt Marian ilmestyksen katedraaliin ja julisti 8.7. juhlittavaksi Kazanin Jumalansynnyttäjän muistolle. Tiedämme näistä asioista Ermogenin kronikasta, jonka tsaari pyysi kirjoittamaan vuonna 1595.
Myöhemmin ikonin löytöpaikalle perustettiin Jumalansynnyttäjän muistolle pyhitetty luostari, jonka ensimmäinen igumenia oli juuri ikonin löytänyt Matrona Onutshina eli kirkolliselta nimeltään äiti Marfa. Ikoni sijoitettiin tähän luostariin, josta se myöhemmin vuonna 1904 varastettiin ja tuhottiin.

Enkeleitä jouluun

Jouluna enkeleitä liihottaa, niitä on kiva laittaa kuuseen, ovikransseihin, asetelmiin koristeeksi. Eniten viehättää hopeiset enkelit, kristallienkelit. Ne niin kauniisti kiiltelevät kynttilöiden valossa. Enkelihän ei ole pelkästään jouluun liittyvät vaan joka vuodenaikaan sopiva koriste. Haudoilla näkee paljon enkelikoristeita.

Tekla

Kristikunnan ensimmäinen naismarttyyri oli pyhä Tekla (kreikaksi: Θέκλα / Thekla), joka tunnetaan myös nimellä Tekla Ikoniumilainen (Iconiumilainen), apostoli Paavalin seuraaja, jota kidutettiin ja vainottiin Kristuksen tähden. Hän julisti ja opetti ihmisiä aivan kuin hän olisi ollut yksi kahdestatoista apostolista.
Pyhää Teklaa kutsutaan ensimmäiseksi naismarttyyriksi (protomarttyyriksi) ja hänellä on myös arvonimi apostolien vertainen.
Pyhän Teklan luostari, Deir Mar Takla, Maaloulan kylässä on Syyrian kuuluisimpia pyhiinvaelluskohteita.

Mikael Tsernigovilainen

Pyhä marttyyriruhtinas Mikael Tšernigovilainen (venäjäksi: Михаил Черниговский, n. 1185-1246), joka tunnetaan myös nimellä Mikael (Mihail) Vsevolodovitš (venäjäksi: Михаил Всеволодович) oli Rurikin dynastiaan kuulunut Venäjän ruhtinas, Kiovan suurruhtinas ja eräiden muidenkin nykyisten Venäjän ja Ukrainan alueiden ruhtinas.
Hänen tyttärensä pyhittäjä Jefrosina Suzdalilainen (muistopv. 25.9.) ja pojanpoikansa, pyhä ruhtinas Oleg Brjanskilainen (muistopv. 20.9.) ovat kanonisoidut myös pyhien joukkoon kuuluvaksi.
Pyhä marttyyriruhtinas Mikael Tšernigovilainen tapettiin yhdessä uskollisen pajarinsa Feodorin kanssa uskonsa tähden mongolien toimesta vuonna 1246 (joidenkin lähteiden mukaan 1244). Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Mikael Tšernigovilaista aina vuosittain syyskuun 20. päivänä, samana päivänä kuin hänen pojanpoikaansakin.

Messinki ikoneja ja muitakin kuvia

Messinkiset pienet ikonit ovat yksi keräilijöiden kohde.

Nämä ova pieniä ja osa on tarkoitettukin kaulakoruihin.

Messinki on kaunis materiaali (minun mielestäni).

Se muuttuu ajan myötä väriään mutta ei haittaa, patina

kaunistaa sitä. Jos olisikin liian kiiltävä tulisi mieleen

ettei se ole aito.

Messinkiristit ovat kauniita, minullakin on sellainen.

Siinä on vaan sellainen vika, että se värjää vaatteet

vihreällä mutta eihän sitä ole pakko kaulassa pitää, sen

voi laittaa jonnekin muuallekin, mullakin niitä roikkuu missä

milloinkin.



Joakim ja Annan -päivä 9.9.



Vanhurskaat Joakim ja Anna olivat Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian vanhemmat ja siis samalla Jeesuksen isovanhemmat.

Pyhä Joakim kuului Juudan sukukuntaan ja polveutui suoraan kuningas Daavidista. Anna oli pappi Matthanin tytär ja kuului Leevin sukukuntaan, kuten ylipappi Aaron. Matthanilla oli kolme tytärtä: Maria, Zoia ja Anna. Maria oli naimisissa Betlehemissä ja synnytti Salomen; Zoia oli myös naimisissa Betlehemissä ja synnytti Elisabethin, pyhän Johannes Edelläkävijän äidin; ja Anna oli naimisissa Nasaretissa Joakimin kanssa ja vielä vanhoilla päivillään synnytti Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian.

Joakim ja Anna olivat olleet naimisissa jo viisikymmentä vuotta ja heidän avioliittonsa oli lapseton. He elivät hurskaasti ja hiljaisesti käyttäen ainoastaan kolmanneksen tuloistaan itse, antaen toisen kolmanneksen köyhille ja viimeisen kolmanneksen temppelille, eikä heiltä itseltään silti puuttunut mitään. Kerran, kun he olivat jo vanhoja ja olivat Jerusalemissa uhraamassa Jumalalle, ylipappi Isaskar nuhteli Joakimia: ”Et ole sen arvoinen, että voisit uhrata Jumalalle noilla lapsettomilla käsilläsi.” Toiset, joilla oli lapsia, tönivät Joakimia temmaten hänet röyhkeästi pois. Tämä murehdutti suuresti kumpaakin iäkästä vanhusta ja he menivät raskain sydämin kotiinsa

Gootti enkelit

Goottienkeleitä,

ns. hautausmaaestetiikkaa, joka alkoi Britanniasta noin 70-luvun

lopulla, yhdistetään lähinnä goottirockiin yms.

Kauhua ja kuoleman romantiikkaa.

Mustavalkoiset enkelit ihan kauniita, osin surullisia.

Fakta:

Alun perin gootit olivat itägermaaninen kansa, joka vaikutti merkittävästi Rooman valtakunnan tuhoon. Goottialakulttuurin yhteys tähän muinaiseen kansaan on pelkästään välillinen ja kielenkäytöllinen. Joissain piireissä ”gootti” tai ”goottilainen” nimittäin muuttui halventavaksi nimitykseksi: renessanssin ajan italialaistaiteilijat katsoivat olevansa roomalaisten seuraajia ja siksi pitivät Rooman hävittäneitä gootteja hävityksen ja barbarian synonyyminä. Kristinuskon levitessä Euroopassa gootit kuvattiin myös kielteisessä merkityksessä pakanakansana. Renessanssin taiteilijat alkoivat kutsua halveksimaansa keskiaikaista arkkitehtuuria jälkeenpäin goottilaiseksi arkkitehtuuriksi. Sitä pidettiin epämuodikkaana silloisen klassisen arkkitehtuurin rinnalla. Käsite vakiintui ja neutralisoitui yleisesti gotiikan taidekauden nimeksi.

Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivä

Keskikesän juhannusta on vietetty Johannes Kastajan syntymäpäivänä,

hänen mestauspäiväkseen on taas jo vanhastaan asetettu 29. elokuuta,

joka varmaan jo keskiajalla on saanut latinan mukaisesti  julmaksi

suomalaiseksi nimekseen Johannes Kastajan kaulanleikkaus.

Johanneksen kaulanleikkauspäivänä ei missään tapauksessa saanut

entisaikaan kylvää ruista eikä muokata peltoa, viljaonni olisi mennyt

pitkäksi aikaa. Sillä oli samat ominaisuudet kuin kuuttomalla päivällä.

Se oli niin kuiva ja kova päivä, että jos silloin puuta pistää

vaikka vain naskalilla, niin puu kuivuu. Ortodoksisella karjalaisalueella

se onkin tunnettu Kuivan Iivanan nimellä. Silloin ei poimuttu marjoja.

Jos olisi poiminut, niin se paikka olisi kuivunut eikä siinä enää koskaan

olisi kasvanut marjoja (Kustaa Vilkuna; Vuotuinen Ajantieto).

-tässä vähän julmempaa grafiikkaa

Venäläiset ikonit - riisalla

Riisa (ven. риза) on metallinen, usein hopeasta tehty ikonia peittävä ja suojaava, koristeellinen vaippa, suojalevy. Riisaa pidetään ikonin kuvan päällä. Se suojaa ikonia muun muassa tuohuksien tai lampukoiden  savulta ja noelta sekä ihmisten koskettelulta. Riisassa on aukkoja, joista näkyy esimerkiksi ikoniin maalatun henkilön kasvot ja kädet ja muitakin yksityiskohtia.

Erittäin kauniita ja vaikuttavia riisoja voi nähdä Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä tai Ylösnousemuksen kirkossa Jyväskylässä.

Hopea riisa on todella hieno, jotkut tosi taidokkaasti tehtykin.

Taiteilija (pikemminkin konservoija) työssään.

Venäläiset ikonit ovat niitä parhaimpia.

Riisassa ei ole säätetty hopeaa eikä timangejakaan.

Tosi kauniita ja hohtavia sananmukaisesti.