Miksi hiljaisen viikon perjantain nimessä on sana
pitkä? Siinä yksi
Kielitoimiston vuotuisista vakiokysymyksistä pääsiäisen alla. Monille asia on päivänselvä: pitkänäperjantaina muistellaan Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa, joten
pitkä sopii hyvin kuvaamaan päivän surullista luonnetta.
Kirkossa tätä murheen päivää ilmennetään verhoamalla alttari mustaan ja toimittamalla jumalanpalvelus hiljaisesti, yleensä ilman urkuja ja kirkonkelloja. Aiemmin oli yleistä myös, että ihmiset tulivat kirkkoon mustiin pukeutuneina. Ja eikö vain sääkin ole pitkänäperjantaina usein surullisen harmaa! Lapsuudestani muistan, miten päivä tuntui pitkästyttävältä senkin takia, että silloin piti pysyä koko päivä kotona. Tämäkin ennen yleinen tapa lienee jo murentunut.
Itse emme ole pitkäänperjantaihin
pitkää keksineet: tämä jo Agricolalla (1500-luvulla) esiintyvä sana on käännöslaina ruotsin
lång-sanasta (aiemmin
lang-). Jonkin verran on käytetty myös siitä suoraan mukailtua sanaa
lankaperjantai, mutta tavallisemmin
lanka on liitetty
lauantaihin, kaiketi alkusoinnun takia:
lankalauantai. Tämä pääsiäislauantain kansankielinen nimitys näyttää olevan taas yleistymään päin, sitä näkee jopa bussiaikatauluissa.