Pietarinkirkko (ital. Basilica di San Pietro in Vaticano) on Vatikaanivaltiossa sijaitseva kirkko, joka myös toimii maan pääkirkkona. Rooman arkkihiippakunnan ja siten paavin tuomiokirkko on kuitenkin Lateraanikirkko. Pietarinkirkko on pääosin peräisin 1600-luvulta, vaikkakin sen rakennustyöt aloitti jo paavi Julius II vuonna 1506. Kirkon fasadi valmistui vuosien 1612 ja 1616 välillä, ja paavi Urbanus VIII vihki kirkon virallisesti käyttöön marraskuun 18. päivänä vuonna 1626[1].
Pietarinkirkon pituus on 212 metriä, korkeus 133 metriä, pinta-ala 23 000 m² ja tilavuus yli 60 000 m³. Kokonsa perusteella Pietarinkirkko on maailman suurin uskonnollinen rakennus,[2] vaikkakin joidenkin olemassa olevien kirkkojen, kuten Norsunluurannikon Notre-Dame de la Paixin, pinta-ala sekä korkeus ovat sitä suurempia.
Michelangelon Pietà
Pietarinkirkko on huomattava saavutus rakennustaiteellisesti, mutta se sisältää myös suuren määrän merkittäviä taideteoksia. Bernini teki Pietarinkirkon koristukseksi useita huomattavia taideteoksia. Pääalttarin baldakiini eli alttarikatos, joka hallitsee Pietarinkirkon sisätilojen arkkitehtuuria, on hänen suunnittelemansa. Kolmekymmentä metriä korkea alttarikatos on työstetty erittäin tarkasti, ja siinä on runsaasti erilaisia yksityiskohtia.
Pietarinkirkon merkittäviin veistoksiin kuuluu myös neljä suurta pyhimyspatsasta. Nämä patsaat esittävät pyhää Longinusta, Pyhää Veronicaa, Pyhää Andreasta sekä Pyhää Helenaa. Jokainen patsaista pitelee itseensä läheisesti liittyvää esinettä: Andreaksella on käsissään Andreaan risti, jossa poikkipuut on asetettu ristikkäin, kun taas Helena, uskomuksen mukaan Jeesuksen alkuperäisen ristin löytäjä, pitelee latinalaista ristiä.
Pietarinkirkossa säilytetään arvokkaita esineitä, joita ruhtinaat ja kuninkaalliset ovat paaville lahjoittaneet. Lahjaesineiden lisäksi kirkko sisältää myös merkittäviä käsitöitä, kuten pienoispatsaita, sekä muuta kirkkotaidetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti