Rakennuksia koristeltiin eri väreillä, kohokuvioilla ja mosaiikeilla. Mosaiikit olivat suosiossa ensin lattiakoristeina ja varhaisella bysanttilaisella kaudella niitä käytettiin paljon myös seinissä. Mosaiikkitaide korosti siroutta. Taidesuuntauksen yhteydessä syntyivät nykyisinkin suositut ikonityypit Kristus Kaikkivaltias (kreik. Pantokrator) ja Jumalansynnyttäjä Valtaistuimella (kreik. Panakranta tai Kyriotissa).
Mosaiikkitaide on ikivanhaa. Sitä on löytynyt muun muassa Karthagon
raunioilta, Turkista, Pompeijista ja muilta roomalaisalueilta.
Sisustusarkkitehti Leena Carelse ehdotti Parames Kuussaaren kotiin mosaiikilla
päällystettyä pöytätasoa tuomaan väriä ja eksotiikkaa. Työ päätettiin myös
toteuttaa.
Vaikka mosaiikki on Suomessa vielä suhteellisen harvinainen sisustuskeino, on
kiinnostus mosaiikkeihin herännyt vähitellen myös meillä
Juri Jarin on v. 1958 syntynyt moskovalainen taiteilija. Hän valmistui Moskovan tekstiilitaiteen korkeakoulusta 1980 ja on kuulunut vuodesta 1981 lähtien Moskovan taideyhdistykseen. Hän on työskennellyt maalaustaiteen, grafiikan, kuvanveistotaiteen, mosaiikkitaiteen, valokuvataiteen ja tekstiilitaiteen alueilla.
Mosaiikkitaide syntyi ennen Rooman valtakunnan aikakautta Välimeren
lämpimillä rannoilla, muinaisten kaldealaisten, puunilaisten, syyrialaisten ja kreikkalaisten keskuudessa.
Myöhemmin, Rooman valtakunnan alaisuudessa, mosaiikkitaiteesta tuli
järjestelmällisesti käytetty loistelias koristelumenetelmä, jonka luovuus
levittäytyi kaupunkihuviloiden, uskonnollisten rakennusten ja
maaseudun säätyläisrakennusten lattiakuviointeihin. Mosaiikkitaide saavutti
huippunsa kuitenkin vasta varhaisen kristillisen kulttuurin myötä. Kolmannelta vuosisadalta seitsemännelle
vuosisadalle jKr kristillisyyden innoittama taide ja ikonografia alkoi ilmaista sisäistä luonteenlaatua suurelta osin symboliikan ja abstraktion
avulla. Mosaiikkitaiteesta tuli suosituin Raamatun tekstien ja teologian
kommunikaation muoto. Ravennan monumentaalirakennusten
säilyneet kuvakertomukset kuuluvat maailman parhaiten säilyneisiin
mosaiikkitaiteen aarteisiin. Ravennan varhaiskristilliset mosaiikit ovat
peräisin hieman yli sadan vuoden ajalta ja ajoittuvat 400-luvun toiselta
neljännekseltä 500-luvun puoliväliin. Länsi-Rooman keisarin sisaren
Galla Placidian mausoleumissa ja Neonen baptisteriossa sijaitsevat
mosaiikit, jotka molemmat ovat peräisin noin vuodelta 450, muistuttavat
tyyliltään roomalaista traditiota. Sen sijaan San Vitalen kuorissa sijaitsevat
mosaiikit, noin vuodelta 550, ovat saaneet vaikutteita klassismin realismia
enemmän symbolisesta bysanttilaisesta taiteesta. Sant’ Apollinare
Nuovon, Arkkipiispan kappelin ja Areiolaisen baptisterion mosaiikit
edustavat välivaihetta. Ne valmistettiin noin vuonna 500, areiolaisuutta
tunnustaneen goottien kuninkaan Theodoricin aikana. Mosaiikeista on
nähtävissä, että gootit kunnioittivat Rooman ja Bysantin taidetta ja myös
sisäistivät sen osaksi omaansa. Muualla Italiassa myöhäisroomalaiselta
ja varhaiskristilliseltä aikakaudelta on peräisin jonkin verran mosaiikkeja
useissa kirkoissa. Näistä mosaiikeiltaan rikkain on Rooman suurin Neitsyt
Marialle pyhitetyistä kirkoista, basilika Santa Maria Maggiore. Sen kaunis
varhaiskristillinen Vanhan Testamentin kohtauksia esittävä kuvasarja, joka
on peräisin noin vuodelta 430, ajoittuu samalle aikakaudelle Ravennan
Galla Placidian mausoleumin kanssa, joka on yksi Ravennan varhaisimmista
monumenteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti