Loppiainen on kristillinen juhlapyhä, joka päättää joulun pyhäpäivät.
Katolisessa ja luterilaisessa kirkossa loppiaista vietetään itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä. Monissa maissa sitä nimitetäänkin kolmen kuninkaan juhlaksi.
Tietäjät on sittemmin tultu tuntemaan kolmena kuninkaana, jotka olivat Nuubian ja Arabian kuningas Melchior, Tarsiksen kuningas Kaspar ja Saaban (joidenkin lähteiden mukaan Etiopian) kuningas Balthasar. Nimet ovat peräisin kreikkalaisesta kertomuksesta, joka on syntynyt vasta vuoden 500 tienoilla.
Jeesus sai idän tietäjiltä lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Suitsuke on Commiphora-sukuisten puiden hartsia, josta poltettaessa lähtee hyväntuoksuista savua. Mirha taas on Commiphora-puiden kuoren halkeamista valuvaa nestettä, joka jähmettyy kullanruskeiksi kyyneleen muotoisiksi kappaleiksi. Myös mirhaa poltettiin tai sitä käytettiin lääkitsevien ja hyväntuoksuisten voiteiden ainesosana. Muinaiset egyptiläiset tunsivat hyvin mirhan ominaisuudet ja käyttivät sitä ruumiiden palsamointiin.
Vaikka loppiainen suomen kielessä viittaa nimelläänkin jouluajan loppumiseen, suomalaisessa kansanperinteessä joulunajan on kuitenkin yleisesti katsottu jatkuvan sen jälkeenkin Nuutin päivään saakka. Loppiaisena on viimeistään heitetty kuusi pihalle ja kerätty joulukoristeet pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti