Georgios Voittaja on kuvattu ikoneissa sotilaana 600-luvulta asti ja 1100-luvulla ilmestyi aihe, jossa lohikäärmeen lähestyessä nuorta tyttöä paikalle ilmestyy Pyhä Georgios ratsailla, sotilasunivormussa ja hulmuavassa viitassa, taltuttaa hirviön Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja lävistää maassa makaavan siivellisen lohikäärmeen keihäällään. Rauhallinen ilme pyhän kasvoilla on ristiriidassa hevosen pillastuneen asennon ja liskon kammottavan olemuksen kanssa.
Ikonikuvassa lohikäärme oli pakanuuden ja maagisten voimien symboli ja Georgios, Kristuksen soturi, voitti pimeyden. Kyseistä ikonia käytettiin Venäjän kirkon lähetystyössä 1300-luvulta alkaen pohjoisilla metsäseuduilla. Ratsastuskuvauksissa hevonen symboloi Jumalan asettamaa hengellistä ratsua. Kertomus ei kuvaa historiallista tapahtumaa vaan kuoleman jälkeistä ihmetekoa ja kuva on marttyyriuden symboli, jossa Kristus siunaa Georgiosta. Keihäs, joka tulee taivaasta ja lyö maahan pakanuuden ruhtinaan, ei ole surman ase vaan risti. Taistelun jälkeen paha sidotaan ja se on kirkon hallinnassa sakramenttien kautta.
Joissakin ikoneissa Georgioksen takana hevosen selässä istuva orja kuuluu toiseen traditioon, jonka mukaan orja oli juuri tarjoilemassa viiniä isännälleen kun Pyhä Georgios tuli vapauttamaan hänet.
Georgioksen taistelu lohikäärmettä vastaan kuvaa myös ihmisen taistelua omaa syntistä minäänsä vastaan. Georgios Voittaja muistuttaa siitä, että pahan kukistaminen on syytä alkaa omasta itsestä.
omatekemäni Yrjöt, ylimmäinen meni veljelleni lahjaksi ja
alimmainen on minulla seinällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti