Miksi hiljaisen viikon perjantain nimessä on sana pitkä? Siinä yksi Kielitoimiston vuotuisista vakiokysymyksistä pääsiäisen alla. Monille asia on päivänselvä: pitkänäperjantaina muistellaan Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa, joten pitkä sopii hyvin kuvaamaan päivän surullista luonnetta.
Kirkossa tätä murheen päivää ilmennetään verhoamalla alttari mustaan ja toimittamalla jumalanpalvelus hiljaisesti, yleensä ilman urkuja ja kirkonkelloja. Aiemmin oli yleistä myös, että ihmiset tulivat kirkkoon mustiin pukeutuneina. Ja eikö vain sääkin ole pitkänäperjantaina usein surullisen harmaa! Lapsuudestani muistan, miten päivä tuntui pitkästyttävältä senkin takia, että silloin piti pysyä koko päivä kotona. Tämäkin ennen yleinen tapa lienee jo murentunut.
Itse emme ole pitkäänperjantaihin pitkää keksineet: tämä jo Agricolalla (1500-luvulla) esiintyvä sana on käännöslaina ruotsin lång-sanasta (aiemmin lang-). Jonkin verran on käytetty myös siitä suoraan mukailtua sanaa lankaperjantai, mutta tavallisemmin lanka on liitetty lauantaihin, kaiketi alkusoinnun takia: lankalauantai. Tämä pääsiäislauantain kansankielinen nimitys näyttää olevan taas yleistymään päin, sitä näkee jopa bussiaikatauluissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti