Marian temppeliin tuomisen juhla on ensinnäkin Marian itsensä juhla. Hän käveli itse temppelin kaikkein pyhimpään kuvaten näin ennalta Kaikkeinpyhimmän Jumalan syntymistä hänestä. Riippumatta siitä mikä juhlan historiallinen tausta lieneekin, on tämä syystalven päivä meille annettu muistutus Jumalansynnyttäjän kasvusta pyhyyteen lapsuudesta saakka. Emme nimittäin voi ajatella, että Maria nuorena neitosena olisi voinut vastata ylienkelille myönteisesti Ilmestyksen yhteydessä, ellei hän olisi lapsesta saakka omaksunut Jumalan lakia. Temppeliin käynti on luonteva osa sitä kehitystä, joka johti Kristuksen syntymään. Ihmiskunta ei olisi voinut tuoda puhdasta neitsyttä joululahjana Jumalalle, ellei Maria itse olisi valmistautunut koko siihenastisen elämänsä ajan juuri tuohon suureen tehtävään.
Tämä juhla on toiseksi meidän ihmisten juhla. Mariassa jokainen meistä ja koko ihmisyys tuodaan Jumalalle pyhitettäväksi Herran temppeliin. Meille ilmoitetaan ihmisen tarkoitus, joka on elämä pyhyydessä, siinä kasvaminen. Meidät kaikki on luotu ”Herran temppeliä” varten. Sinne mekin kuulumme. Temppeli on Jumalan valtakunnan kuva ja meidän oikea kotimme on siellä. Neitsyt Maria on ortodokseille tärkeä senkin vuoksi, että kaikki se, mikä liittyy häneen, on myös meidän osamme. Meidänkin pitäisi tulla Jumalan kantajiksi. Jouluna kuten jokaisena päivänä Sanan pitäisi tulla lihaksi meidänkin kauttamme. Meidän on siis elettävä evankeliumia todeksi Marian tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti