Kuhmoisten kirkko

Kuhmoisten kaunis kirkko, ihana paanukatto ja terva tuoksui ihanasti. Kauniilla rinteellä eli oltiin varsinaisesti kirkonmäellä  ja hyvin hoidetut nurmet.

 

Vuonna 1786 Mikonpäivänä vihittyyn Matti Åkerblomin suunnittelemaan puukirkkoon sopii kirkkoväkeä 800 henkeä. Alttaritaulun ”Maria ja Magdalena ristin juurella” on v. 1860 maalannut B. A. Godenhjelm.
Kirkonmäellä voit vierailla Karjalaan jääneiden muistomerkillä ja 1918 patsaalla.

Vehkajärven kirkko

Tänään tutustuin paikkakuntani kirkkoihin. Tämä kirkko on Vehkajärven kirkko. Hiljaisella rauhallisella metsämaisemassa, vähän keskellä ei mitään. Oltiin ainoot muuten paikalla.

 

Vehkajärven pieni puukirkko rakennettiin 1841 Benjamin Helenin joka oli kuhmalahtelainen puuseppä, piirustusten mukaan. Kirkko edustaa vaatimattomuudessaan niitä olosuhteita, joissa se aikoinaan syntyi. Kirkko on malliltaan pitkäkirkko. Kirkossa on Kangasalan Urkutehtaan urut vuodelta 1936 jotka emäntä Ida Wassman lahjoitti kirkkoon. 

Olga Venäläinen

 

Olga oli Kiovan ruhtinatar vuosina 945–962. Hänen kotipaikkansa on todennäköisesti Pihkova (venäjäksi: Псков / Pskov, aikaisemmin Пльсковъ / Plskov; viroksi: Pihkva), joka sijaitsee lähellä nykyisen Viron rajaa Velikajajoen varrella. Hänen on sanottu kuuluneen korkea-arvoiseen viikinkisukuun ja hän avioitui 900-luvun alussa legendaarinen varjagin, itämerensuomalaisten väestöjen asuttamat Staraja Ladogan alueet 800-luvun puolen välin jälkeen haluun ottaneen ja Novgorodin kaupungin perustaneen Rurikin, veljenpojan Igorin kanssa ja sai Igorin kanssa pojan, joka ristittiin Svjatoslaviksi. 

Kymmenen vuoden "tehokkaan" hallituskauden jälkeen Olga matkusti Konstantinopoliin ja antoi kastaa itsensä kristityksi vuonna 955, saaden kasteessa nimen Helena. Hänen tarkoituksenaan oli saada koko Kiova kristityksi, mutta yritys ei oikein onnistunut, vaan kristinusko katosi lähes kokonaan Kiovasta Olgan kuoltua vuonna 969. Vasta hänen pakanajumaluuksia palvoneen poikansa Svjatoslavin nuorin poika Vladimir Kiovalainen käännytti Kiovan ortodoksiseen uskoon vuosina 989-1015. 

Lämmintä kesää!

Tiekirkko

Tiekirkot ovat tänäkin kesänä auki, ne löydät pääteiden varsilta ympäri Suomea. Tänä vuonna avoinna on 270 tiekirkkoa. Yleisimmin ovet auki 10.6. - 20.8. klo 11-16. Tarkista kuitenkin kirkkosi aukioloaika täältä.

Tiekirkko on ikkuna historiaan, arkkitehtuuriin ja kulttuuriin. Kannattaa siis tutustua esim. mökkipaikkakuntasi kirkkoon ja sen tarjoamiin antimiin. 

Tiekirkot ovat luterilaisia ja ortodoksisia kirkkoja jotka avaavat ovensa paikkakuntalaisten ja matkailijoiden iloksi.Kirkko voi olla erilainen taukopaikka, siellä voi olla kahvila, majatalo tai vaikkapa uimaranta. Tämä toiminta alkoi 1990-luvulla Pohjois-Suomesta ja on sitten levinnyt koko maahan. Tiekirkkoja on myös muissa maissa.

Linkkejä tiekirkkolaisille.

Holvihauta

 

Sahalahden kirkon vanhalta hautausmaalta löytyy holvihauta. Olinkin ihmetellyt mikä kivinen rakennus on, epäilin ensin vanhaa ruumiskellaria mutta kun selvitin asiaa niin aukesi:

Kyseessä on kapteeni Segerstedtin rakennuttama yksityinen hauta joka on rakennettu 1791. Holvihaudassa makaavat suvun balsamoidut vainajat arkuissaan. Rakennus on kooltaan n. 5 x 5 m kanttiinsa, se on muurattu luonnonkivistä jossain vaiheessa ollut valkoiseksi rapattu mutta rappaus on hävinnyt ajan saatossa seinistä, osin jäänyt. Oviaukko on vain n. 1 m korkuinen mutta kun kurkkaa reuna aukoista on siellä syvennys ja ns. eteinen ja puuovi eli tämä rakennus on maan alla osittain, koska tiedon mukaan kokonaiskorkeus on 4 metria eli puolet täytyy olla maan alla. 

Tämä tieto ja paljon muutakin koko hautausmaa alueesta löysin Sahalahden seurakunnan inventointiraportista vuodelta 1997 jonka on tehnyt Matliisa Jansson-Lehtinen. Siinä on paljon kiinnostavaa tietoa omasta kirkostani, joka on meiltä noin 500 m päässä.

Johannes Edelläkävijä

Pyhän profeetta Johannes Edelläkävijän pään kolmas löytäminen tapahtui noin vuonna 850. Pyhän Johanneksen pää löytyi Emesian kaupungista Konstantinopolin levottomuuksien aikana, jotka johtuivat pyhän Johannes Krysostomoksen (muistopäivä marraskuun 13. päivä) Konstantinopolin arkkipiispan maanpakolaisuudesta.
Pää siirrettiin Komanoin kaupunkiin saraseenien hyökkäyksen aikana noin vuonna 820. Se piilotettiin maahan ikonoklasmin vainojen aikana. Kun ikonien kunnioitus jälleen palautettiin, patriarkka Ignatius (847-857) näki näyssä paikan, minne pyhän Johanneksen pää oli piilotettu. Patriarkka ilmoitti asiasta keisarille, joka lähetti delegaation Komanoihin. Sieltä pää löytyi kolmannen kerran noin vuonna 850.
Myöhemmin pää siirrettiin taas Konstantinopoliin ja toukokuun 25. päivä se sijoitettiin kirkon holviin. Osa päästä on reliikkinä myös Athos-vuoren luostarissa. Pyhän Johannes Kastajan kunniallisen pään kolmannen löytämisen muistopäivää vietetään toukokuun 25. päivänä.

Pyhä Pelagia Tarsoslainen

 Pelagia Tarsoslainen (Roomalainen) eli 200-luvulla Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin aluella. Hän kuoli Diolectianuksen vainoissa. Hänen elämäkertansa tulee tähän myöhemmin. 

 Ortodoksinen kirkko viettää pyhän neitsytmarttyyri Pelagia Tarsoslaisen (Roomalaisen) omaa muistopäivää aina vuosittain toukokuun 4. päivänä sekä lokakuun 7./8. päivänä.